Elämää Venäjällä

Blogini Venäjästä ja elämästä Venäjällä sisältää luotettavaa tietoa. Täältä löytyy mielenkiintoisia ja huomionarvoisia tosiasioita elämästä Venäjällä. Sivusto rakentuu seuraaville kulmakiville: oikeudenmukaisuus, puolueettomuus ja objektiivisuus. Tavoitteenani on kertoa totuus Venäjästä ja siellä vallitsevasta todellisuudesta niille, joita asia kiinnostaa.

90-lukua lähestyttäessä niin kutsuttu perestroikan aika herätti kansassa kaikenlaisia toiveita. Toivottiin että Venäjän tavallisten ihmisten elämä paranisi. Toivottiin, että korruptio ja laittomuudet viimein päättyisivät. Toivottiin, että valtaan nousisi vastuullinen ja kunnollinen hallitus. Toivottiin turvatumpaa, vapaampaa, riippumattomampaa, rauhallisempaa ja suojatumpaa elämää. Toivottiin, että entisen Neuvostoliiton valtiollinen omaisuus jakautuisi kansalle oikeudenmukaisesti ja järkevästi.

Läheskään kaikki toiveet eivät ole toteutuneet. Nyt on ehtinyt kulua jo useita vuosikymmeniä. Miten Venäjälle sitten on käynyt? Millaisia muutoksia Venäjällä ja Venäjän kansan elämässä on tapahtunut ja tapahtumassa? Mitä pohjimmaltaan pitää sisällään elämä nyky-Venäjällä?

Suurimmalla osalla Venäjän kansasta elintaso on kohonnut verrattuna 90-lukuun. On kuitenkin otettava huomioon, että yhdeksänkymmentäluvulla suurin osa Venäjän kansaa eli köyhyysajan alapuolella. Vielä nykyisinkään monet eivät saa rahojaan riittämään. Palkat ovat pieniä, eläkkeet yleensä ottaen mitättömiä, opintotukia tuskin kannattaa edes mainita. Samanaikaisesti elintarvikkeiden ja muiden tavaroiden hinnat jatkavat nousuaan. Sitten vielä pitää maksaa asumiskulutkin. Entä miten pärjäävät eläkeläiset, hehän joutuvat maksamaan lääkkeetkin omasta kukkarostaan. Monien eläkeläisten rahat eivät riitä edes ruokaan ja asumismenoihin.

Venäjän lait ovat ihan oma lukunsa. Venäjällä lainsäädäntö on tosiasiallisesti tarkoitettu valtaa pitävien käyttöön rankaisevaksi työkaluksi. Lainkuuliaisten kansalaisten on käytännössä mahdotonta saada lailliset oikeutensa toteutumaan. Ihmisoikeuksia ei Venäjällä puolusteta lainkaan. Perustuslain sisältämiä säännöksiä rikotaan aina ja kaikkialla, ja tätä pidetään normaalina. Kaiken lisäksi nykyinen asiaintila näyttäisi olevan kansalle mieleen. Venäjällä on totuttu tsaareihin ja päälliköihin samoin kuin omien oikeuksien puutteeseen. Venäläisethän eivät ole mitenkään tunnettuja lainkuuliaisuudestaan. Venäjän perustuslaki on vain näkösuoja, jonka tarkoitus on harhauttaa ulkopuolisia pitämään maata oikeusvaltiona.

Venäjällä kyllä toimii joitakin laitoksia, jotka on teoriassa tarkoitettu puolustamaan ihmisoikeuksia. Tosiasiassa Venäjällä ihmisoikeudet ovat olemassa ainoastaan paperilla eikä niitä puolusteta mitenkään. Kaiken lisäksi kansa ja valtaa pitävät tekevät kaiken voitavansa, jotta Venäjällä olisi mahdotonta elää. Kansalaiset itse rikkovat toistensa oikeuksia kaikilla mahdollisilla tavoilla ja pitävät sitä normaalina. Samalla monet luottavat siihen, että tarpeen tullen he muka voisivat puolustaa oikeuksiaan tekemällä ilmoituksen poliisille ja muihin valtiollisiin elimiin. Tällainen lapsenomaisen naiivi luottamus on hämmästyttävää. Tiedossa on valtava joukko tapauksia, jotka vahvistavat edellä sanomani, puhumattakaan omasta kokemuksestani.

Uskonnollisessa, poliittisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä Venäjän Federaatiossa on viime aikoina ollut havaittavissa liikehtimistä ideologioiden katoamisen suuntaan. Tämä juontaa juurensa erinäisistä muutoksista nykyihmisen maailmankuvassa, ajattelussa ja arvoissa. Tällaisia muutoksia ei sivumennen sanoen ole muissa maissa havaittavissa. Samaa tahtia kuin yleinen tilanne maassa huononee, patriotismin propaganda sen kun vain voimistuu väestön keskuudessa. Näin valtaa pitävät yrittävät ei pelkästään siirtää kansan huomion pois tärkeästä vaan sen lisäksi myös peittää oman epäpätevyytensä ja rikollisuutensa. Onhan jo kauan ollut tiedossa, että sanonnoilla kansan parhaaksi ja Venäjän parhaaksi pystytään peittämään mitkä tahansa rikokset ja hölmöydet.

Koulutuksen tasossa Venäjällä on paljonkin toivomisen varaa. Puhun nyt siitä koulutuksesta ja niistä tiedoista, joita hankitaan niin sanottujen oppilaitosten työntekijöiden myötävaikutuksella. Yleensä ottaen parhaaseen tietotasoon yltävät ne, jotka koulun sijasta saavat opetusta kotona. Monet kouluista päästötodistuksen saaneet kiroilevat, juovat, tupakoivat, käyttäytyvät töykeästi ja syyllistyvät laittomuuksiin. Tässä on paljolti kyse sen elämänpiirin vaikutuksesta, jossa koululaiset kasvavat, ja kouluhan valtaa olennaisen osan tästä elämänpiiristä. Positiivinen vaikkakin kenties kiistanalainen poikkeus säännöstä on Shchetininin koulu, mutta senhän Venäjän valtaapitävät viranomaiset sulkivat jo vuoden 2019 lopussa.

Omakohtaisen kokemukseni perusteella Venäjällä syntyneenä ja kasvaneena voin tehdä täysin ilmeisen johtopäätöksen: Venäjä ei ole paras maa elää. Viimeisten viidentoista vuoden ajan elämä Venäjällä on tullut vieläpä yhä hankalammaksi. Erityisesti niille, jotka eivät ole menettäneet ajatuksenvapauttaan ja yksilöllisyyttään. Vapaata ajattelua vainotaan edelleen Venäjällä.

Mistä syystä siis elämä Venäjällä on käynyt yhä huonommaksi? Mielestäni kaikki johtuu Venäjän väestöstä. Tuskin on syytä odottaa positiivisia muutoksia maassa, jonka väestö pitää normaaleina seuraavia asioita: laumasieluisuus, eläimellisyys, ohjailtavuus, valmius sopeutua mihin vain, kriittisen ajattelun puuttuminen, horjuva mielenterveys, omanarvontunteen täydellinen tai osittainen puuttuminen.

Yhteenvetona kaikkeen edellä sanottuun voin todeta vain yhden asian. Venäjä on maa, jonne aikojen saatossa ovat juurtuneet laittomuuden, keskinkertaisuuden, tyhmyyden, laumasieluisuuden ja eläimellisyyden kunniakkaat perinteet. Tähän tiivistyy Venäjällä elämisen koko kauheus.